Istuimme Miksun kanssa syömässä pienessä turkulaisessa
ravintolassa luonnollisesti myöhään illalla. Kesken rivouksien Miksu heitti: ”Sun
pitäis pitää ruokablogia.” Hyvät naurut, kymmenen minuuttia pohdintaa ja
innostus alkoi. Seuraavaksi suusta ryöppysi luettelo ”kummallisista” ruuista,
joita valmistan. Miksun silmät pyörivät hedelmäpelin lailla kuunnellessa ja
kommentoidessa mukamas outoja yhdistelmiä.
Luonnollisesti piti muiltakin kavereilta kysyä
mielipidettä blogin aloittamiseen ja lupa erikseen kokiksi valmistuneelta
siskolta. Jännästi siskon ainoa ongelma koko touhussa oli, millä ajalla ehdin
tätä päivittää. Mystistä. Poikaystäväni suorastaan kiljui riemusta ja vaati
saada tehdä jokaisen ruuan yhteyteen oman arvionsa. I don’t think so.
Olen pähkinäallergikko, joten pähkinöitä sisältäviä
ruokia ei täältä löydy, vaikka suurennuslasilla tutkisi. Noudatan myös
maidotonta ruokavaliota, mutta myönnettäköön: kaikista ei maitotuotetta voi
korvata. Tämä siis henkilökohtainen mielipide. Silloin koetellaan onnea, mutta itselleni sitä hautaa kaivan. Jostain
syystä juustot ovat ok, mutta maidot / kermat / etc eivät sovi millään jäätelöistä puhumattakaan.
Kahdesti samalla tavalla maustettua ruokaa en tee. Vaikka
ainekset ovat samat, en mittaa mitään. Paitsi leivonnaisissa. ”Sillee sopivasti”
on mahtava mittayksikkö maustamisen yhteydessä. Kelloa en myöskään paljoa
tuijota (edelleen leivoksissa poikkeus), joten tarkkoja valmistusaikoja ei
minulta saa. Voin tosin todeta, että vain muutaman ruuan valmistus on hermoja
raastavan hidasta. Aloitan yleensä ruuanlaiton silloin kun on nälkä, joten ei
kauaa huvita kypsymisiä odottaa.
Teen aina liikaa ruokaa. Kahdelle ihmiselle kokkaaminen
on mahdotonta. Vaikka kuinka yritän ostaa aineksia mahdollisimman vähän ja
tarkoituksella tehdä pienemmän satsin, silti pystyisin helposti joka kerta
ruokkimaan pienen kylällisen ihmisiä. Sen siitä saa kun on vuosia pitänyt sisarukset
kahlittuna pöytään.
Blogia on tarkoitus päivittää silloin kun jaksan, ehdin
ja olen itse kokannut. Toivottavasti kahden vuoden valokuvauksen opinnoista on
sen verran hyötyä, että saisi edustavat kuvat ruuista. Se jääköön nähtäväksi.
